20.10.2010

Turun käräjäoikeuden tuomio 20.3.2008

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n törkeästä kirjanpitorikoksesta ja rekisterimerkintärikoksesta ensiksi mainitun ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja jälkimmäisen ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä määräsi molemmat kolmeksi vuodeksi liiketoimintakieltoon, jonka alkamispäivä oli 20.3.2008 ja päättymispäivä 19.3.2011.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Asko Nurmi ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 27.2.2009

A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien muun ohella, että liiketoimintakielto kumotaan ja että hovioikeus määrää, ettei liiketoimintakieltoa ole noudatettava ennen kuin asia on ratkaistu hovioikeudessa.

Hovioikeus määräsi A:n osalta 29.5.2008 ja B:n osalta 17.4.2008, ettei liiketoimintakieltoa ollut noudatettava ennen kuin asia hovioikeudessa oli ratkaistu.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota ja kumosi 29.5.2008 ja 17.4.2008 antamansa liiketoimintakiellon täytäntöönpanon keskeyttämispäätökset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Impivaara, Maile Åkerberg ja Ahti Ikola.

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on määrännyt A:n ja B:n kolmeksi vuodeksi liiketoimintakieltoon, jonka alkamispäiväksi on määrätty 20.3.2008 ja päättymispäiväksi 19.3.2011. Hovioikeus on päättänyt A:n osalta 29.5.2008 ja B:n osalta 17.4.2008, ettei liiketoimintakieltoa ole noudatettava ennen kuin asia on hovioikeudessa ratkaistu. Hovioikeus on 27.2.2009 pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion ja kumonnut antamansa liiketoimintakiellon täytäntöönpanon keskeyttämispäätökset. Hovioikeuden tuomiossa ei ole mainittu liiketoimintakiellon alkamis- ja päättymispäivää.

2. Syyttäjä on valituksessaan esittänyt, että hovioikeuden sanottujen päätösten johdosta A:lle ja B:lle määrättyjen liiketoimintakieltojen kesto on alittanut liiketoimintakiellosta annetun lain 5 §:ssä säädetyn kolmen vuoden vähimmäispituuden. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, onko liiketoimintakiellon kestoa määrättäessä otettava huomioon se aika, jona liiketoimintakielto ei hovioikeuden päätöksen johdosta ole ollut noudatettavana.

Liiketoimintakiellon voimassaoloa koskevat säännökset

3. Liiketoimintakiellosta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan liiketoimintakielto tulee voimaan heti tuomioistuimen päätöksen julistamisesta tai antamisesta. Kiellon määrännyt tuomioistuin voi kuitenkin vastaajan pyynnöstä määrätä, että kielto tulee kokonaisuudessaan tai osittain voimaan vasta määrättynä päätöksen jälkeisenä päivänä, jos siihen on erityinen syy. Pykälän 2 momentin nojalla myös ylempi tuomioistuin voi vastaajan vaatimuksesta määrätä, että päätöstä ei ole kokonaan tai määrätyiltä osin noudatettava. Laista ei suoraan käy ilmi, vaikuttaako tällainen ylemmän tuomioistuimen antama määräys kiellon voimassaoloaikaan ja miten muutoksenhakutuomioistuimen tulisi ratkaisussaan ottaa tämä seikka huomioon.

4. Liiketoimintakiellosta annetun lain 1 §:n mukaan liiketoimintakiellon tarkoituksena on estää sopimatonta ja vahingollista liiketoimintaa sekä ylläpitää liiketoimintaan kohdistuvaa luottamusta. Liiketoimintakiellon määräämisen ja mittaamisen perusteina ovat vastaajan menettelyn moitittavuus ja vahingollisuus aikaisemmin harjoitetussa liiketoiminnassa. Lain 5 §:n mukaan liiketoimintakielto määrätään vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi. Liiketoimintakiellon merkityksen tehostamiseksi kiellon vähimmäis- ja enimmäispituutta on korotettu lailla 1220/1997.

5. Jos muutoksenhakutuomioistuin on määrännyt, että määrättyä liiketoimintakieltoa ei ole miltään osin noudatettava, vastaaja saa edelleen harjoittaa liiketoimintaa eivätkä muutkaan lain 4 §:ssä mainitut rajoitukset koske häntä niin kauan kuin sanottu määräys on voimassa. Tällöin alemman tuomioistuimen määräämä liiketoimintakiellon voimassaoloaika tosiasiassa lyhenisi, jollei keskeytyspäätöstä otettaisi huomioon muutoksenhakutuomioistuimen lopullisessa ratkaisussa. Myös kiellolle säädetty vähimmäispituus alittuisi, jos käräjäoikeuden määräämät kiellon alkamis- ja päättymispäivät jäisivät sellaisinaan voimaan.

6. Tuomioistuimen oikeudella määrätä liiketoimintakiellon voimaantulo lykkääntymään pyritään siihen, että kielto voidaan siirtää vastaajan kannalta soveliaampaan ajankohtaan. Ylemmän tuomioistuimen keskeytyspäätöksellä voidaan pyrkiä myös siihen, ettei muutoksenhaku kävisi merkityksettömäksi. Lain tarkoituksen mukaista ei sitä vastoin ole, että tällaiset kiellon voimaantuloa tai voimassaoloa koskevat tuomioistuimen määräykset johtaisivat liiketoimintakiellon keston lyhentymiseen. Korkein oikeus katsoo, että 9 §:n 2 momenttia onkin tulkittava niin, että tuomioistuimen määräys kiellon noudattamatta jättämisestä kokonaisuudessaan merkitsee liiketoimintakiellon voimassaolon keskeytymistä määräyksen voimassaolon ajaksi.

7. Muutoksenhakutuomioistuimen on siksi lopullista ratkaisua antaessaan otettava huomioon se aika, jona kielto ei ole ollut voimassa. Jollei kiellon kestoa ole tarkoitus muuttaa, muutoksenhakutuomioistuimen on määrättävä uusi kiellon alkamis- ja päättymispäivä. Ottaen huomioon, että keskeytyspäätös annetaan vastaajan vaatimuksesta ja että hän on määräyksen ajaksi kokonaan vapautunut liiketoimintakiellosta aiheutuvista toimintarajoituksista, ei kiellon voimassaoloajankohdan uudelleenmääritystä voida pitää vastaajan kannalta odottamattomana tai hänen etujensa vastaisena lopputuloksena.

Liiketoimintakiellon määrääminen tässä asiassa

8. A:lle ja B:lle on määrätty kolmen vuoden liiketoimintakielto käräjäoikeudessa. Hovioikeus ei ole keskeytyspäätöksissään erikseen maininnut, mistä alkaen sen määräys on voimassa. Keskeytyspäätösten ajankohdan ja sisällön perusteella Korkein oikeus päätyy katsomaan, että käräjäoikeuden määräämät liiketoimintakiellot ovat olleet voimassa A:n osalta 20.3. - 28.5.2008 ja B:n osalta 20.3. - 16.4.2008. Näiden ajankohtien jälkeen hovioikeuden keskeytyspäätösten nojalla kiellot eivät ole olleet voimassa hovioikeuden tuomion antopäivään 27.2.2009 saakka.

9. Hovioikeus on tuomiossaan pysyttänyt käräjäoikeuden vastaajille määräämät kolmen vuoden pituiset liiketoimintakiellot. Hovioikeuden tuomion antopäivästä uudelleen noudatettavaksi tulleiden liiketoimintakieltojen päättymispäivää määrättäessä on otettava huomioon vähennyksenä ne edellä mainitut ajat, joina kiellot olivat voimassa ennen hovioikeuden keskeytyspäätöksiä. Kun A ja B ovat yksin hakeneet muutosta hovioikeudessa, liiketoimintakieltojen yhteenlaskettua kokonaiskestoaikaa ei voida määrätä kolmea vuotta pidemmäksi. Kohdassa 6 mainituin perustein kieltojen kestosta määrättäessä on otettava huomioon ajat, joina liiketoimintakieltojen noudattaminen on ollut keskeytyneenä. Näin ollen A on määrättävä liiketoimintakieltoon, joka on alkanut 27.2.2009 ja päättyy 18.12.2011 sekä B liiketoimintakieltoon, joka on alkanut 27.2.2009 ja päättyy 30.1.2012.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon.

A:ta koskeva liiketoimintakielto on alkanut 27.2.2009 ja päättyy 18.12.2011, ja B:tä koskeva liiketoimintakielto on alkanut 27.2.2009 ja päättyy 30.1.2012.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela ja Pekka Koponen. Esittelijä Minna Hällström.